Toivorikkaana perjantai-iltana autolla Lappeenrantaan. Tämä on nähtävä, tämä on koettava. Ei Taurun sanoja kuunnellen, vaan paikan päältä. Oli mikä oli. Vaikka kurkku kipeänä, äänihuulten tulehdus, ja puhekieltoa 3 päivää. En varmasti jätä väliin. Ja enkä varmasti ole hiljaa.

Lauantai-aamun fiilis oli aika jännittynyt. Pelotti suorastaan lähteä hallille. Ystävä lähti myös, Maria. Ja ei kun päätykatsomoon muiden fanien joukkoon. Kaikki olivat ihan täpinöissään. SaiPa oli otteluvoitoissa 3-2 häviöllä. Tänään tasoihin ja maanantaina Helsingissä peli. Siitä oltiin varmoja. Tai näin ainakin toivottiin...

Peli oli huikea. Tiukkaa vääntöä. Väsyneitä miehiä. Yleisö kannusti. Jopa sivukatsomot erehtyivät suutaan aukomaan kolmannessa erässä. Ja taputusta. Pelko oli suuri. SaiPa tappiolla 1-2 noin 15 sekunttia pelin loppumista. Jostain tuli Malmi ja teki sen!!! Ei hitto, pelikellossa aikaa jäljellä 9 vaivaista sekunttia ja SaiPa tasoihin. Kyyneleet virtasi, huutoa, naurua, uskomatonta iloa!

Erätauko.

Jatkoerä. SaiPan hallintaa. Pyöritellään mennen tullen, paikkojakin on. Ei maalia SaiPalle. Sitten. Ei mitään hätää omassa puolustuspäässä ja Holma heittää pitkän kiekon. Voi pyhä sylvi. Ei näin. Pientä veiviä aloituksen jälkeen, Zepperin torjunta ja kiekko kimpoaa HIFK:n pelaajalle Turo Järviselle. Järvinen ei erehdy, kiekko maaliin. Vituttaa, itkettää. Kyyneleet tulevat myöhemmin. Kesäloma alkoi. Näin kävi. SaiPalle olisi kuulunut voitto. Mutta ei niin ei. Paikoista pitäisi tehdä maalit, niin ei olisi turhaa jossiteltavaa. Nyt ei tehty. Nyt itketään. Ei lohduta tällä hetkellä se, että oltiin hyviä. Ehkä parempia kuin vastustaja. Miten voi olla parempi vastustajasta, jos hävitään maalilla? Ei mitenkään.

SaiPa:n maalintekijät olivat

23:00 1-1 Palomäki, Mikko (Koho, Kolehmainen)

59:51 2-2 Malmivaara, Olli (Ask)